Love Story

Pieni Lentokone nököttää riisuttuna hallin nurkassa. Vanha verhoilu on poistettu ja sitä päällystetään uudelleen. Päällystäjät uurastavat yleensä keskenään illasta toiseen, mutta välillä talkoisiin tulee iloisesti hälisevä joukko muita lentäjiä. Sitten saapuu paikalle toimittaja tekemään juttua pienestä punaisesta lentokoneesta.

Pieni Lentokone huomaa selvästi, että koneen omistaja, äreä partasuu vanhapoika Lentäjä, on tänään tavallista puheliaampi, kiertelee lentokonetta ja selittää naistoimittajalle kovasti sen teknisiä yksityiskohtia. Pientä Lentokonetta huvittaa ja se pohtii mistä moinen käytös johtuu. Sitten se muistaa, että tämä sama nainen oli sen kyydissä muutama kuukausi sitten, aika tuulisessa säässä, teki juttua, ei voinut pahoin, eikä pelännyt yhtään.
Pieni Lentokone muistaa, että Lentäjä oli erityisen hyvällä tuulella juuri silloin. Puhui ja selitti lentämisen hienouksia lämpimällä äänellä niin perusteellisesti, että voisi luulla hänen rakastavan konettaan.
Toimittaja ottaa verstaalla kuvia ja kirjoittaa muistiinpanoja. Viipyy pitkään, mutta poistuu lopulta ja partasuu Lentäjä jää itsekseen vihellellen rakentamaan konettaan.

Toimittaja saapuu toisenkin kerran, nyt auttamaan koneen päällystystyössä. Lentäjä antaa tälle alumiinisen rungonvahvistuslevyn, jonka on juuri sahannut oikeaan muotoonsa. ”Hio tuon reunat niin, että ne eivät enää ole terävät”, ohjeistaa mies. ”Kaikkien metallisten vahvistuslevyjen reunat pitää aina hioa huolellisesti, jotta eivät kuluta koneen kangasverhoilua puhki”, selittää. Toimittaja tekee työtä käskettyä. Eivät paljon porise. Verstaalla vallitsee lämmin hiljaisuus, vain radio soi vaimeasti taustalla. 

Seuraava vierailu onkin lyhyempi. Toimittaja on väsyneen oloinen, huolestunutkin. Hän kertoo, että ero erittäin vaikeasta liitosta on vihdoin tullut ja että hänellä on lapsia, useampikin. Ja että hän asuu nyt kaupungissa lasten kanssa. Lentäjä on ärtyinen, väistelee keskustelun yrityksiä ja murahtaa lopulta, että "jatkan entisellä mallilla." Toimittaja poistuu yksinäiseen pakkasyöhön, surullisena, sen on Pieni Lentokone huomaavinaan. Se ihmettelee, mitä mies mahtaa tarkoittaa "entiseen malliin." 

Sitten menee useita viikkoja, eikä pieni punainen lentokone näe toimittajaa. Lentäjäkin muuttuu omaksi äriseväksi itsekseen. Päällystystyö etenee ja verstaalla vierailee muita lentäjämiehiä tekemässä talkoita. Jokunen nainenkin piipahtaa ja pieni lentokone on näkevinään romantiikan poikasta ilmassa. Lentokone menee päällystyksen jälkeen maalaamoon ja sitten asennetaan moottorikin paikoilleen.

Kesä menee taivaan tuulissa lennellessä, eri puolilla Suomea, milloin missäkin säässä. Lentäjä kuljettaa koneellaan muita lentäjiä ja ystävättäriään. Loppukesästä, kun pikkuinen kone ja Lentäjä ovat viettäneet aikaa lentokentällä kaukana maalla jo monta viikkoa, kiiri ilmailuporukassa viesti, jonka mukaan toimittaja on ollut pahassa laskuvarjohyppyonnettomuudessa.

Pieni kone havaitsee muutoksen Lentäjän niin huolettomassa käytöksessä. Tämä istuskelee yksin ajatuksissaan hangaarin tienoilla. Nuotiollakin tämä on tavallista hiljaisempi. Lentojen aikana ei enää vihellellä ollenkaan.

Mutta talveksi pikkuiselle lentsikalle laitetaan taas sukset alle ja se rallattelee Lentäjän ja kumppaneiden kanssa ympäri pohjoisen merialueita, järviä ja lumisia tuntureita. Huolet unohtuvat ja toimittaja on enää muisto vain.

Kesällä se on taas maaseudulla, isolla lentokentällä milloin hangaarin suojissa, milloin taivaalla menossa jonnekin, usein Lapin erämaihin.
Heinäkuussa kentälle saapuu iloinen joukko laskuvarjohyppääjiä. Lentäjää harmittaa, hän haluaa murjottaa yksinäisen loppuelämänsä hiljaisuudessa. Poiskaan ei voi lähteä, koska hänellä sattuu olemaan purjekoneiden hinausvuoro.

Aamulla käynnistää koneensa jo hyvin aikaisin. Lentää laskuvarjohyppääjien leirintäalueen yltä jo kuuden aikaan. ”Säät pitää tutkailla, aamuisin on usein riittävän tyyntä purjelentäjäoppilaiden lähteä taivaalle”, selittää hän.
Saapastelee sitten toimistorakennukseen aamupalalle ja kas, siellä onkin toimittaja pienen tyttönsä kanssa keittelemässä aamupuuroa. Laskuvarjohyppääjän ura on näköjään jatkunut onnettomuudesta huolimatta. Mitä lienee tapahtunut, mutta Pieni Lentokone huomaa selkeän muutoksen Lentäjän käytöksessä. Hinausvuoroilla kaikuu vihellys ja puhetta lentäjätovereille riittää. ”Merkillistä,” tuumaa Pieni Lentokone.

Illalla se huomaa silmäkulmastaan, kuinka Lentäjä ajelee polkupyörällä kentän poikki ja kas, juuri sinne, missä toimittaja kävelee. He kohtaavat kuin sattumalta, mutta Pieni Lentokone tuntee isäntänsä ja on varma, että Lentäjä on suunnitellut reitin ja kohtauspisteen auringontarkasti.

Viikonlopun mentyä näyttää siltä, että elämä jatkuu entistä latuaan, Lentäjä on edelleen yksin, mutta ehkä hieman iloisempana kuin ennen.
Syksy saapuu kaupunkiin ja Pieni Lentokone siirtyy lentämään kellukkeilla varustettuna kaupunkia halkovan ison joen rannasta. Se alkaa hienokseltaan odotella jo syksyn myrskytuulia ja talven lumia.

Eräänä lauantaina heräillessään se joutuu kuitenkin hieraisemaan silmiään, toimittaja on lähdössä lennolle mukaan. Pieni Lentokone pörähtää iloisesti käyntiin ensiyrittämällä ja tuskin malttaa odottaa, että pääsee taivaalle. Kuinka kauniisti se lentääkään. Aurinko hemmottelee sen runkoa ja sisällä olevia matkustajia. Elämä maistuu taas elämältä.

Rantaan laskeutuminen onnistuu juuri niin hienosti, kuin lentokoulussa on opetettukin. Laiturilla odottaa jo toinen kyytiläinen, joten pitkiin kiitoksiin ja jäähyväisiin ei näköjään ole aikaa, mutta Pieni Lentokone huomaa, kuinka hyvillä mielin Lentäjä on. Hymy on herkässä.

Tulee talvi ja Pieni Lentokone lentelee taas laskeutuen hangille ja meren jäälle milloin missäkin. Koneen puikoissa on nyt sen muut lentäjät, yksi viipyilee poissa.
Pieni Lentokone on hieman ihmeissään, kunnes eräänä lumisena sunnuntaina Lentäjä taas marssii koneensa luo. Hänellä on mukana lapsia, toimittajan lapsia. Ja toimittajakin astuu autosta ulos hymyillen lasten innostukselle. Koko seurue saa nyt niin reipasta ja iloista ilmakyytiä, että ei hevin unohdu. Lapset valloittivat Pienen Lentokoneen sydämen kokonaan. Iloisesti se rallattelee sinisellä taivaalla, eikä moottori yskäise yhtään kertaa. 

Pieni Lentokone on onnensa kukkuloilla.  Onhan se kaikki nämä vuodet kantanut rungossaan, kauan sitten kireänä pakkaspäivänä verstaan hämäryydessä hiottua, alumiinista vahvikepalaa, johon Lentäjä oli salaa kaikilta muilta kirjoittanut toimittajan nimen. Pieni Lentokone huokaisee helpotuksesta, yksinäinen Lentäjä saattaa vihdoin saada ihan oman perheen.